Olen valtavimmillani.

Vuoden alussa painoin 136,4 kiloa. Nyt lukemat ovat 133,7.

Laihduin kymmenen kiloa tammikuun aikana, mutta ne kilot ovat hiipineet pikkuhiljaa takaisin.

Kuten niin monet kaltaiseni, tiedän ihan tarkalleen, kuinka laihtuminen tapahtuu. En usko olevani mikään poikkeus luonnonlakeihin, vaan uskon itsekin onnistuvani ihan perinteisin keinoin.

Tähän asti vain syystä tai toisesta (selitysmalleihin joskus myöhemmin...) toteutuspuoli on tökkinyt.

Nyt olen toiveikas tulevasta. Uskoisin saaneeni tarpeeksi hyvän motivaatiosykäyksen jaksaakseni jatkaa projektia yli vuoden verran.

Polskin pari päivää tyttäreni (6 vuotta) kanssa Kalajoen Jukuparkissa ja SaniFani- kylpylässä. Minua nolotti niin kovasti oma ulkomuotoni ja olin tuntevinani satoja halveksivia katseita. Nämä negatiiviset tunnetilat ovat kai se alkusysäys, mutta positiiviseksi käännettyinä.

Ensi vuonna menemme vesipuistoon koko perheen voimalla eli otamme myös pojat mukaan ja minä haluan olla tuolloin sutjakammassa kunnossa. Haluan pystyä kantamaan itseni selkä suorassa ja ylpeänä itsestäni!

Jos suunnitelmani toteutuu toivomassani mittakaavassa, on minulla ensi kesänä kovasti velttoa ihoa vatsakumpuni tilalla, mutta senhän saa sullottua uimapukuun. (Onnistuttuani aion myöhemmin käydä plastiikkakirurgin kautta kursasemassa veltot vatsanahat ja kenties tuunaamassa tissitkin...)

Toivon löytäväni kommentoijiksi ja kanssaelämään muitakin laihduttavia tai laihduttaneita ISOJA tyttöjä. En koe suurta vertaistukea muutaman kilon kanssa kamppailevista, ellei takana ole jo joitakin kymmeniä kiloja.