No niin, viisi päivää karppausta takana ja 2,2 kiloa pudotettu.

Nesteethän tässä on lähteny poistumaan, mutta niinhän ne aina projektin alussa tekee. Mieli on kuitenkin hyvä, olo mainio ja nälkää ei mailla halmeilla!

Tänne vuodatukseen ei vaan jaksa kovin usein tulla pyörähtämään, kun uppouduin nyt tuonne karppien sivuille Pallokalat- ryhmään niin antaumuksella. Sitä kun on aikansa pyörinyt karppisivuilla, tsekannut toisen blogin, sähköpostin ja facebookin, on aikaa jo kulunut siinä määrin, että perhekin jo kaipailee!

 

Tänään armahdin itseni punnituksesta, koska arvelen viime viikon olleen surkea painonkehityksen kannalta. Tai tietysti tuo "surkea" riippuu siitä, millä mittaa. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut painoa nostaa, joten...jätinpä merkkaamatta.

Elokuun ensimmäinen eli lauantaina aion kuitenkin seuraavan kerran itseni punnita ja painon tänne dokumentoida.

Viikonloppuna ja aloittelin mieheni kanssa karppityylistä ateriointia. Joitakin kuukausia sitten söimme karpisti muutaman viikon. Tuona aikana mieheni laihtui jo ennestään hoikasta varrestaan seitsemän kiloa ja minä nelisen kiloa, koska kolmannen viikon jälkeen ryhdyin joinain päivinä lipsumaan ja karkit löysivät minut pikkuhiljaa enenevissä määrin.

Tänään on hiilarit sitten tipautettu isolta osin pois. Ihan natsimeiningillä en ole liikkeellä, mutta en kuitenkaan syö leipää, mysliä, karkkia, sokeria, hunajaa, pullaa, perunaa, riisiä, pastaa, keksejä... Jonkun hedelmän saatan välillä syödä ja juustoissakin lienee hiukan hiilareita... Valmisruot ja alkoholi jäivät pois menusta myös.

Eniten odotan muutaman päivän kuluttua koittavaa makeanhimon  ja isompien mielihalujen häviämistä. Karppaaminen ilmeisesti tasaa verensokeria aika lailla.

Nämä ekat päivät kun nyt selviäisi kunnialla, niin ois mahdollisuus saada hyvä putki päälle pitemmäksi aikaa.

Jos jollakulla heräsi kysymys karppaamisesta, kannattaa vilkaista sivua http://karppaus.info

Jahas. Painoa on tippunut peräti 700 grammaa... Painoni on 133 kiloa tasan.

Oikeastaan on tainnut tapahtua niin, että alkuviikon reissussa söin itseeni ainakin pari kiloa lisää ja ne sain sitten loppuviikon kurinpalautuksella tippumaan!

En lannistu! Tulevasta viikosta tulee parempi!

...ja alituiselle napostelulle yleensäkin!

Ennen söin vähän väliä. Aina kaupassa käydessäni ostin jotain herkkua. Jos olin lasten kanssa liikkeellä, yritin harhauttaa vanhemman katselemaan pakkausvaiheessa muualle, jotta sai sujautettua omat herkkuni olkalaukkuun. Yksin liikkeellä ollessani söin namia jo yleensä ajaessani autolla kohti kotia. Pahimman mieliteon vallassa saatoin jopa sepittää tarinan tamppoonien äkillisestä tarpeesta päästäkseni kaupassa käymään. Samalla reissulla pystyi nopsasti pyörähtämään mäkkärin DriveIn-luukulla. Sitten parin tuplajuustohampparin ja pirtelön jälkeen roskien hävitys viimeistään taloyhtiön roskikseen parkkipaikalla ja niitten karkkihyllyn valioiden mutustelua salaa pitkin iltaa.

Niin. Eipä taida olla mikään ihme, että olen tämän kokoinen.

Koska en juurikaan osaa pysyä kohtuudessa namien suhteen, yritän pidättäytyä niistä aluksi kokonaan. Vielä ei tee tiukkaa. Myöhemmin luultavasti tulee kiusauksia... Tasaisilla ateriaväleillä tämä rojekti kai kuitenkin todennäköisemmin onnistuu.

Olen valtavimmillani.

Vuoden alussa painoin 136,4 kiloa. Nyt lukemat ovat 133,7.

Laihduin kymmenen kiloa tammikuun aikana, mutta ne kilot ovat hiipineet pikkuhiljaa takaisin.

Kuten niin monet kaltaiseni, tiedän ihan tarkalleen, kuinka laihtuminen tapahtuu. En usko olevani mikään poikkeus luonnonlakeihin, vaan uskon itsekin onnistuvani ihan perinteisin keinoin.

Tähän asti vain syystä tai toisesta (selitysmalleihin joskus myöhemmin...) toteutuspuoli on tökkinyt.

Nyt olen toiveikas tulevasta. Uskoisin saaneeni tarpeeksi hyvän motivaatiosykäyksen jaksaakseni jatkaa projektia yli vuoden verran.

Polskin pari päivää tyttäreni (6 vuotta) kanssa Kalajoen Jukuparkissa ja SaniFani- kylpylässä. Minua nolotti niin kovasti oma ulkomuotoni ja olin tuntevinani satoja halveksivia katseita. Nämä negatiiviset tunnetilat ovat kai se alkusysäys, mutta positiiviseksi käännettyinä.

Ensi vuonna menemme vesipuistoon koko perheen voimalla eli otamme myös pojat mukaan ja minä haluan olla tuolloin sutjakammassa kunnossa. Haluan pystyä kantamaan itseni selkä suorassa ja ylpeänä itsestäni!

Jos suunnitelmani toteutuu toivomassani mittakaavassa, on minulla ensi kesänä kovasti velttoa ihoa vatsakumpuni tilalla, mutta senhän saa sullottua uimapukuun. (Onnistuttuani aion myöhemmin käydä plastiikkakirurgin kautta kursasemassa veltot vatsanahat ja kenties tuunaamassa tissitkin...)

Toivon löytäväni kommentoijiksi ja kanssaelämään muitakin laihduttavia tai laihduttaneita ISOJA tyttöjä. En koe suurta vertaistukea muutaman kilon kanssa kamppailevista, ellei takana ole jo joitakin kymmeniä kiloja.